COVID-19: Psykologia ja käyttäytymistiede epidemian torjunnassa

Koronavirusepidemiaan vastaaminen vaatii laajamittaista ja tutkimustietoon perustuvaa reagointia. COVID-19 -virus leviää sosiaalisissa verkostoissa, joten psykologisella ja käyttäytymistieteellisellä tiedolla on merkittävä rooli tilanteeseen vastaamisessa. Tässä tekstissä osuuskunta Aatoksen asiantuntijat käyvät lyhyesti läpi käyttäytymisen muutokseen liittyvää tietoa ja miten sen avulla taudin leviämistä voidaan hidastaa. Lisäksi kuvataan sellaisia inhimillisiä riskitekijöitä, jotka mahdollisesti hidastavat vastatoimenpiteitä. 

Miten käyttäytymistään voi muuttaa?

On hyvin vaikeaa muuttaa totuttuja käyttäytymistapoja. Tästä syystä esimerkiksi alkuvuonna aloitetut kuntosaliharrastukset jäävät usein kesken tai ruokavaliomuutokset palautuvat takaisin ajan myötä. Nykyinen epidemia vaatii selkeästi kollektiivisten ja yhteiskuntatasoisten päätösten lisäksi myös yksilöiden käyttäytymismallien päivittämistä. Miten vähentää omien kasvojen koskettelua? Millä tavoin varmistaa, ettei tule epähuomiossa levittäneeksi disinformaatiota viruksesta? Miten lisätä käsihygieniaa tai turvallista yskimistä? 

Tiedämme, että pelkkä tiedon jakaminen ei useinkaan ole riittävä keino merkittävien muutosten aikaansaamiseksi. Yleisesti ajatellaan, että käyttäytymismallin muuttumiseksi vaaditaan kolmea tekijää: kykyä, mahdollisuutta ja motivaatiota muutokseen¹. 

Yksilöiden kykyä reagoida tilanteeseen voidaan lisätä mm. auttamalla ihmisiä ymmärtämään tilannetta paremmin. Selkeät mielensisäiset mallit tilanteesta helpottavat tilanteeseen reagoimista. Nämä saattavat esimerkiksi sisältää toisaalta tietoa siitä, miten virus tarttuu ja toisaalta, miten näitä tartuntaketjuja voidaan katkaista. Esimerkiksi miten tulee toimia, jos lähellä oleva henkilö tai itse yskii tai aivastaa, tai käsittämällä paremmin sosiaalisen eristäytymisen vaikutusmekanismit epidemian hillitsemisessä. Kyky muutokseen sisältää myös sosiaalisen ulottuvuuden. Joillekin ihmisille esimerkiksi eristäytyminen ei ole helppoa joko käytännöllisistä tai psykologisista syistä johtuen. Tässä kohdin saattaa tulla tarpeeseen myös naapuriapu ja muu auttaminen. On kuitenkin hyvä huomioida, että jos tahdot auttaa tai organisoida apua läheisille tai apua tarvitseville esimerkiksi kaupassa käymiseen, on hyvä rajata yhden henkilön autettavat vain enintään muutamaan henkilöön ja ylläpitää riittäviä varotoimenpiteitä. Inhimillisen kontaktin tarvetta voi epidemiatilanteessa pyrkiä toteuttamaan puhelimitse, etäyhteyksien kautta tai parvekekeskusteluilla.

Kyvyn lisäksi käyttäytymisen muutos tarvitsee myös mahdollisuuden uuden käyttäytymisen toteuttamiseen. Tämä toimii molempiin suuntiin: joko ei-toivottua käytöstä voi tehdä vaikeammaksi, esimerkiksi pitämällä tietoisesti käsiä taskuissa tiedostamattoman omien kasvojen koskettelun vähentämiseksi, tai toivottua käytöstä voidaan tehdä helpommaksi, mm. lisäämällä käsienpesupisteitä lähelle riskipaikkoja. Voimme myös tietoisesti alkaa muuttamaan rutiinejamme. Esimerkiksi käsienpesun yhteydessä voi laittaa taustalle soimaan itseä miellyttävää musiikkia, jonka ajan käsiään pesee. Toisin sanoen, jotta mielensisäiset mallimme ovat hyödyllisiä tulee ne myös voida siirtää käytäntöön. Tällaista toimintaympäristöjen suunnittelua siten, että toivotut päätökset ja käyttäytyminen olisivat helpompia toteuttaa, kutsutaan valinta-arkkitehtuuriksi tai nytkyiksi (engl. nudge theory).

Pelkkä mahdollisuus toteuttaa toimintaa ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lisäksi tarvitaan motivaatiota muuttaa käyttäytymistä. Ihmiset reagoivat uhkaaviin ja epävarmoihin tilanteisiin eri tavoilla: jotkut noudattavat ohjeita viimeistä pilkkua myöden, toisten ahdistus taas oireilee kapinoimalla sääntöjä ja ohjeistuksia vastaan. Uhka herättää pelkoa, ja pelko taas toisinaan epärationaalista käyttäytymistä. Tarkoituksenmukaiset ja selkeät mielensisäiset mallit vähentävät epävarmuutta ja tuovat kontrollia takaisin tilanteeseen. Tämä vähentää myös pelkoa ja ahdistusta ja mahdollistaa tilanteen ajattelemisen laajemmasta kuin omasta näkökulmastamme käsin: kyseessä on yhteisön hyvinvointi, jonka osa olen, ei niinkään vain minuun henkilökohtaisesti kohdistuvat ärsyttävät vaatimukset tai pakotteet. On hyvä muistaa, että oman terveytesi lisäksi kyse on myös läheistesi ja muiden kansalaisten terveydestä. Nämä toimenpiteet ovat meitä kaikkia varten. Näin tehohoitopaikkoja riittää todennäköisemmin niitä tarvitseville, työmatkalla ostoksia tekevä sairaanhoitaja ei sairastu tarpeettomasti ja yhteiskunta pysyy toimintakykyisenä. Tilanteissa, joissa havaitset selkeää riskikäyttäytymistä, on tärkeää muistaa osoittaa huoli ja mahdollinen ohjeistus muita kunnioittavalla tavalla välttäen tunteenpurkauksia, jotka saattavat aiheuttaa vastareaktion vaikeiden tunteiden kuten häpeän, pelon tai syyllisyyden kautta. Käyttäytymismallit ovat aina sosiaalisia, voimme osaltamme osallistua terveemmän ja yhteisön hyvinvointia edistävän kulttuurin luomiseen. Paras tutkimusnäyttö viittaa käyttäytymisen muutoksen olevan pysyvintä silloin, kun tilanteesta on muodostunut jaettu sosiaalinen sääntö tai tapa.

Käyttäytymisen muutosta hidastavat tekijät

Useat tekijät myös hidastavat tai ehkäisevät käyttäytymisen muutosta. Uutisoinnin keskellä on liikkeellä paljon erilaisia viestejä viruksesta, siihen reagoinnista sekä sen leviämisestä. Nämä toisinaan ristiriitaisetkin tiedot vaikeuttavat tarkoituksenmukaisten mielensisäisten mallien muodostamista, lisäävät epävarmuutta ja vähentävät yhteisöllisyyttä. Tästä syystä onkin tärkeä pysyä luotettavissa lähteissä, ja välttää huhujen ja disinformaation levittämistä. Tarkista aina lähteet ennen kuin jaat tietoa eteenpäin. Mieti myös miksi jaat viestiä eteenpäin? Edistääkö se tilanteen ymmärtämistä tai hyvinvointia, vai onko tarkoituksena sen sijaan levittää kokemaasi epävarmuutta tai epäluottamusta?

Tilanteeseen liittyvien vaikeiden tunteiden olevan vallalla saattaa olla vaikea ajatella muiden ihmisten kokemusta tai turvallisuutta. Tällöin tilanne saatetaan kokea minään kohdistuvana uhkana, ja itsekäs käyttäytyminen voimistuu. Tämä saattaa näkyä riskikäyttäytymisenä tai lisääntyneinä konflikteina. Läheisen käyttäytyessä näin on tärkeää pystyä keskustelemaan tilanteesta asiallisesti, osoittamaan aiheellinen huoli välittämisen kautta ja rauhoittamaan tilanne. On tärkeä muistaa esimerkiksi sosiaalisen eristäytymisen tai käsienpesun yhteisöllinen, altruistinen puoli².

Pidetään huolta toisistamme.

¹ Michie S, van Stralen MM & West R (2011). The behaviour change wheel: A new method for characterizing and designing behaviour change interventions. Implementation Science, 6(42), 1–11.
² Brooks SK, Webster RK, Smith LE, Woodland L, Wessely S, Greenberg N & Rubin GJ (2020). The psychological impact of quarantine and how to reduce it: rapid review of the evidence. Lancet, Feb 6. 1–9.